lauantai 15. marraskuuta 2014

Kahvia, kiitos.



Näin lauantaina Irmalla on tapana tarjota päiväkahvit niistä "vähän paremmista" kahvikupeista. Mahtaakohan hän odotella vieraita?
Irmalla on jo vähän tuota ikänäköä, joten silmälasit ovat tarpeen. Missähän se Urho-Kalevi  luuraa? Pitää huutaa kaffelle...











                   Urhoa odotellessa Irma tapailee Tuula T:n Kaisan kahvirunoa.

Kaisa pesi kahvipannun
kas kun teki mieli
iltahetken kahvikultaa
vatsa sekä kieli.

Oli pesty tukka, hampaat
nenä aivan kiilsi
otti vehnäspitkon siitä
viipaleita viilsi.

Eihän ilta ilman tuota
nautintoa oisi
ootti pitkin iltapäivää
kahvit taas kun joisi.

Papiljotit päätä kiersi
sädekehän lailla
sohva oli pehmeä
ja Kaisa tätä vailla.

Unten maille Kaisa-kulta
sitten vaelteli
vatsassansa hyvä olo
kupli, pyörähteli.

 


3 kommenttia:

  1. Ihastuttava Kaisa ja mukava kahvin juojan runo.

    VastaaPoista
  2. Ai mikä ihana seinäkellon tikutus ja muut äänet! Vai oisko peräti kaappikello... ja kaksitoista löi.....Siivitti lorun kanssa ihan haistelemaan kahvin tuoksua....

    VastaaPoista
  3. Ihanan topakka leidi tuo Irma <3 Minua viehättävät erityisesti sopivasti siveä naisellinen mekko ja hiuksissa harmaat suortuvat! Ihastuttavia yksityiskohtia niin nukella kuin talossakin!

    VastaaPoista

On ihana lukea kommentteja. Kiitos!