Jouluvalmisteluja

Aamulla Urkki ja Arvo ahtautuivat pieneen autoon. Arvo nukahti pelkääjän paikalle melkein heti ja kun he tulivat perille, he olivatkin näköjään mökillä. Arvo herää, sanoi Urkki. 

Autosta meni rikki tuo pyyhkijän sulka. Osaatkohan sinä kuomaseni korjata sitä? Annas kun katson, sanoi Arvo ja kömpi ulos autosta. Hmph ja ähinää vain kuului, kun Arvo ryhtyi korjauspuuhiin. Tules Urkki katsomaan löydätkö sellaista pientä ruuvia, joka minulta taisi tippua tuohon puskurin viereen? No tuossahan se, sanoi Urkki. Onneksi Arvo sai kätevästi korjattua rikkoutuneen pyyhkijän ja matka kohti kuusimetsää jatkui.

Arvo ja Urkki ihailivat kaunista järvimaisemaa ja lumikiteet sulivat kun niitä tippui hiljalleen miesten kasvoille. Jospa tuosta sitten tuon kuusen sahaisimme. Eiköhän se kelpaa tuolle naisväelle, tuumasi Urkki? Annas kun minä sahaan, niin pitele sinä tuosta rungosta kiinni ettei kaadu päälle. Miesten paluumatka meni hyvin ja kotona odottivat uudet kujeet ja jouluvalmistelut naisväen kanssa.

Kuulehan Irma, pittääkö tämä verkko ottaa pois ennen paistoa? kyselee Iitukka..

Irma ja Iitukka olivat leiponeet joulupullia. Iitukka puolestaan laittoi kinkun paistumaan yöksi. On sitten aamulla valmista.

Urho ja Arvo hakivat vintiltä kuusenjalan, johon  ujuttivat metsästä haetun kauniin joulukuusen. Iitukka ja Salme lupautuivat koristelemaan kuusen. Kuule Salme, laitatko sinä tuon lippusiiman, niin minä laitan kynttilät? Iitukan sommitellessa kynttilöitä, Iiris vääntää olohuoneen putkiradiosta joululauluja soittavan kanavan ja kuulee lapsikuoron esittämänä Joulupuu on rakennettu-laulun.

"Joulupuu on rakennettu, joulu on jo ovella.
Namusia ripustettu ompi kuusen oksilla.

Kuusen pienet kynttiläiset valaisevat kauniisti.
Ympärillä lapsukaiset laulelevat sulosti." 

Säveltäjä: suomalainen kansansävelmä
Sanat: G. O. Schöneman

Tarina jatkuu huomenna...

Lumiukko

Yöllä on satanut lunta ja maa on verhoutunut valkeaan lumeen. Salme ja Iitukka pukeutuvat lämpimästi ja lähtevät pihalle tekemään lumiukkoa. 

Kintaat viskataan hangelle, jotta saavat silmät ja nenän paikoilleen. Toivottavasti eivät kylmetä itseään ja saa flunssaa jouluriesakseen.

 

Lumiukot, lumiukot ketjussa kulkee
nysäpiipun, nysäpiipun suuhunsa sulkee.
Olalle he taputtavat ystävää ja veikkaa
hangella heittelevät kupperiskeikkaa.

Lumiukko, lumiukko pyöreä kuin pulla
hauskaa on sun kerallasi leikkimähän tulla.
Kädessä on keppi ja nappina on hiili
ketterä on pyörimään kuin automobiili.

Lumiukko lumiukko hauska on vasta
silmät ovat hiilestä ja nenä porkkanasta.
Iloisesti se hyppelee kun pakkanen vain paukkaa,
lämpimällä laihtuu voi voi ukko raukkaa.

 

Mutta mihis se lumiukko kirmasi?

Ja mitä kummaa tuolla tapahtuu, huhuilee Salme omenapuun juurella?

 No Urkkihan se siellä antaa Iitukalle lumipesun. Sinä senkin Urkki, kirkuu Iitukka ja viskoo lumipalloja Urkkia päin minkä kerkiää.

 No niin, rauhoitutaas taas, sanoo Urkki ja pyyhkii lunta Iitukan kasvoilta. Todella hienon lumiukon olette saaneet aikaiseksi. Lähdettekö Salmen kanssa sisälle auttamaan Irmaa ja Iiristä jouluvalmisteluiden kanssa, kysyy Urho?

 

Arvo otti Urkin vanhalla kaitafilmikameralla videota. Arvon ottaman filmin näet tässä.

Tarina jatkuu huomenna...

Salmen ja Arvon linjuri saapuu

Iitukka on Iiriksen kanssa vielä vintillä kikattamassa tyttöjen juttuja.

Samaan aikaan olohuoneessa; Sunnuntainahan se oli puolilta päivin, kyseli Irma? Niin mikä, vastasi Urho-Kalevi? No se, kun Arvo ja Salme saapuvat? Etkös sinä nyt muista, kun sen Salmen kanssa juuri puhelimessa sovittiin, että tulet asemalle vastaan? Herranen aika, niinhän se olikin tuumii Urho-Kalevi. Mitäs se kellokin jo on? Nyt tuli kiire linjuriasemalle. Siellä ne varmaan jo vartoovat. Ja niin se mies sitten ampaisi matkaan sellaisella vauhdilla, että lumi vaan pöllysi pihassa.

Tervehdys kuomaseni! Anteeksi, kun olen jokusen minuutin myöhässä. Hmph, vastaa Arvo eikä katso päinkään, ujonlainen kun on luonteeltaan.

Salmehan se oli lähteissä laittanut kimpsut ja kampsut kasaan ja Arvo luonnollisesti herrasmiehenä kantoi ne autolle. Mutta mihinkäs se nainen on jäänyt?

No sieltähän se Salme saapuu ja kauheella tohinalla.

Oli kuulemma tavannut asemalla tuttujaan ja jäänyt vaihtamaan kuulumisia.

Annas kun ihan halaaan sinua Urkkiseni, sanoo Salme. Ainakin hyvässä ruoassa on Irma pitänyt miehen, Salme pohtii hiljaa mielessään. Jospa minä sitten vien nämä tavarat tuonne auton takakonttiin, tuumii Arvo.

Ja humps vaan, kun Arvo kaatuu kimpsuineen ja kampsuineen. Loukkasitko, kysyi Salme? Lumipenkasta kuuluu revakka nauru. En loukannut, mutta tavarat ovat pitkin katua. Pitäisiköhän meidän hakea torilta pärekori? Runomiehenä kunnostautunut Urkki vastaa perinteisellä viisaudella: Ko tulet Porrii, su pannaa pärekorrii ja veretää pitki Pori torrii.

Just joo, tuumailee Salme. Voi noita poikain juttuja.

Epäonni ei ota loppuakseen. Urkin skrapatessa ikkunoita puhtaaksi pyyhkijän sulka irtoaa. Mitä nyt tehdään, kysyy Urkki?

Annas kun katson, vastaa Arvo. Salaperäisestä Arvosta tulee esille jälleen uusi taito, hän osaa korjata myös autojen pikkuvikoja. Onneksi vika saadaan korjatuksi ainakin toistaiseksi, koska lumisade näyttää yltyvän.

Kotona odottavatkin jo Iitukka, Irma ja Iiris. Kolme kovaa iitä.

Tarina jatkuu huomenna...

Ystävysten lämmin jälleennäkeminen

Irma oli laittanut tuttuun tapaan herkullista ruokaa tarjolle. Pöytään oli katettu porkkanalaatikkoa ja palan painikkeeksi Urkille tarjolla oli myös kotikaljaa. Jouluna oli lupa vähän herkutella. Iiriskin söi hyvällä ruokahalulla, vaikka joskus unohtuikin katselemaan ikkunasta ulos, kun lumihiutaleet hiljalleen leijuivat alas taivaalta.


Urkin vatsanpohjaa kutitteli sillälailla jännästi. Tiedä johtuiko siitä eilisestä postikortista vai jouluako se mies jännittää.

Yhden maissa Urho-Kalevi heitti talvipalttoonsa päälle ja hyvästeli naisväen hetkeksi. Pitää lähteä sinne linjuriasemalle hakemaan sitä Iitukkaa. Heippa hetkeksi! huusi Urho ja kolautti kuistin oven kiinni perässään.

Asemalla Iitukka jo odottelee. Iitukan mielessä myllää.. älä kato päin, älä kato. No nyt se huomas. Hei Urkki! Ihana nähdä pitkästä aikaa.

Iitukkako se siinä?

No onhan se Iitukka.

Ja niinhän se Iitukka, villikko luonteinen kun on, melkein hyppäsi Urkin kaulaan nähtyään tämän.

Kyllä on ihana nähdä pitkästä aikaa sinua, rakas ystäväni.

Mitäs tässä nyt... pusunko moiskauttaa poskelle?

Urkki, otas tämä kinkku kantoon. Voi miten se nyt painaakin näin? Kyllä tästä riittää sitten Irmalle ja Iiriksellekin.

...vai riittääkkö sittenkään? Olisiko sittenkin pitänyt ottaa se isompi kinkku matkaan mukaan, Iitukka pohtii.

Annapa tänne se, kun näyttää niin painavalta. Missäs ne sinun loput matkatavarasi ovat? Voisin heittää tuonne takakonttiin, Urkki kysäisee.

Ja niin Iitukka ja Urho-Kalevi lähtevät ajelemaan kotia kohden pitkin talvista kylätietä.

Tarina jatkuu huomenna...

Postikortti

Rakas Urho-Kalevi, kun luet tätä korttia olen jo matkalla luoksenne. Tulethan minua vastaan linjuriasemalle lauantaina kello kaksi? Terveisin, Iitukka

(Tästä alkaa Talo63:n joulun vietto. Tervetuloa seuraamaan väen joulua. Uusia kuulumisia blogissa päivittäin aina 27.12.2014 saakka.)

Talokierros

Koko talo

Anna esitti jokin aika sitten talokierroshaasteen. Ajatuksena oli esitellä koko talo ja sitten huone, huoneelta vielä lähemmin ikäänkuin talokierroksena.


Tässä on tämä minun pikkuinen rintamamiestaloni, jossa siis asustelevat Urho-Kalevi, Irma ja Iiris. Talo on nukkekotiyhdistyksen juhlavuoden malli 1:18 kokoisena ja se on kasattu Erja Helanderin tekemästä puuvalmiista kitistä. Taloja on tehty joko 1:18 tai 1:12 kokoisena yhteensä 100 kpl ja minun taloni on nro. 63.

Talon huonekaluista olen suurimman osa tehnyt alusta lähtien itse. Joukossa toki myös ostotavaroita ja osto huonekaluja, mutta niistä sitten tarkemmin kunkin huoneen kohdalla.

Kuisti

Kuisti oli ensimmäinen huone, jonka sain suurin piirtein valmiiksi.

Belargoniat ja Lumikuningatar-orkidea ovat Anne-Mari Kaipiaisen käsialaa. Upean maitotonkan on tehnyt unkarilainen Erzsebet Bodza. Urho-Kalevin hatun, kuten myös Urho-Kalevin, on tehnyt espanjalainen Maria Narbon. Hatun alla näkyvä pyöreä tyyny on Marja-Leena Laakson taitavista käsistä.

Tykkään kuluneesta ja vähäsen rähjäisestä.

Eteinen oli muistaakseni seuraavaksi valmistunut huone. Tai no, ei se oikeastaan ole vielä ihan valmis. Pienen vihreän jakkaran ja kukkapylvään on tehnyt taitava Mirka, Mirkan mineistä. Kukkapylvään päällä oleva orkidea on myös Kaipiaisen puutarhalta ostettu. Punainen tuoli on Lundbytä. Matto on Pirjo Salmun tekemä. Eteisen pöydällä näkyvä kirkas, lasinen kynttilänjalka ja vessan pytyn ja altaan on ostettu aikoinaan Mrs. Wholta.

Eteinen

Eteisestä löytyy myös hattu- ja kenkähylly, jotka on Lissun käsialaa. Takit ja hatut on tehnyt niinikään Maria Narbon. Kumpparit olen hankkinut kauan sitten nk.kirpparilta.

Keittiökaapiston  ja lieden tekeminen oli iso urakka. Sen kanssa ähelsin monen monta iltaa. Mehumaija, astioiden kuivauspaikka ja kahviprännari ovat myös Mirkalta.

Keittiö

Valkoisen astiahyllyn malli ja pirttipöydän malli on Maria Malmströmin kirjasta, mutta kaava on pienennetty 1:18 kokoon soveltuvaksi. Puunvärinen astiahyllykkö on alkuperäistä Lundbytä. Käspyyhe on Marja-Leenalta. Pöydän herkut ovat myö Erzsebetin käsialaa. Niin taitavasti tehtyjä, että ne voisi vaikka syödä. Kuvassa näkyvät astiat olen koristellut itse. Myös pyyhkeet ja seinäkalenterit ovat omaa käsialaa.

Seuraavaksi esittelen teille olohuoneen, joka sijaitsee alakerrassa vasemmalla puolella. Olohuone on muutaman kerran jo somistettu uudelleen, mutta hiljalleen kaikki yksityiskohdat loksahtavat paikoilleen.

Kuusi ja amaryllis on ostettu Kaipiaisen kasvitarhalta, kuten myös ihana olkipukki. Teepannunhattu on Marja-Leenan käsialaa, kuten myös kaikki kuvan tyynyt. Kirjahyllyllä oleva putkiradio ja olohuoneen Pormestari sohvaryhmä on tehty soveltaen Marian ohjeita.

Olohuone jouluisessa kuosissa.

Irman ja Iiriksen makuuhuone

Irman ja Iiriksen makuuhuone ei ole vielä valmis. Vielä puuttuu seiniltä tauluja, verhot on ripustamatta ja mattojakin pitäisi löytää. Tässä kuitenkin tämänhetkinen tilanne. Tuo Urkin maalauskuva onkin jo ollut esillä, mutta kun hän nyt tykkää maalata, niin en tohtinut ajaa miestä pois kuvauksen ajaksi.

Hopeinen tähti on Rutasen Päivin tekemä. Täkki on Anna Wegeliukselta, maton on tehnyt Salmun Pirjo. Rukki ja karstat on Mirkan käsialaa. Alakuvassa näkyy piianpeili, jonka on tehnyt Helanderin Erja. Se onkin oikea aarre.

Ja tässä naisten makuuhuone vielä toinen sivusta.

Urhon makuuhuoneesta puuttuu myös vielä monia pieniä asioita. Verhoja ei ole ripustettu ikkunalle, ovat kyllä valmiina, vaatehuoneen ovi puuttuu, yms.

Urho-Kalevin makuuhuone. Urkin työkalupakki on omaa käsialaa, mutta kaikki upeat työkalut on Päivi Rutasen tekemiä. Pianon päällä olevan muratin sain lahjaksi Anne Vesterholmilta.

Lähikuva Urkin työpöydästä. Tuoli on tuunattu Lundbystä ja sängyn päällä oleva tilkkutäkki on Gillian Baysin käsialaa. Muuten kaikki on omaa kättenjälkeä.

Niin, tässä on nyt sitten käyty läpi koko rintamamiestalo nro 63. Paljon on vielä tehtävää ja hiljalleen tätä rakentelen. Oikeastaan en edes halua saada tätä valmiiksi, koska muutenhan projekti päättyisi. Siispä edelleen rakentelen hiljalleen taloa, vailla kiirettä ja nautiskelen talosta ja sen asukkaista. Toivottavasti kierros inspiroi myös sinua.