Ompelunurkkaus

Irman huoneessa on Singerin ompelukone vuosimallia 1921, Voi kuinka upea onkaan poljettava  ompelukone upeilla jaloilla. Sillä kelpaa hurautella kesähamoset ja lyhentää Urho-Kalevin housunpuntit. Mukana laatikossa on tietysti useita paininjalkoja, alapuolat, neuloja, yms. tavaraa. Toimiva, erittäin hyväkuntoinen ompelukone kertoo Irma.

Palttoota päälle ja pihalle.

Kesän lämpimät aamut alkavat olla hiljalleen muisto vain. Irma ja Urho ovat kaivaneet paksummat syysvaatteet ja kumisaappaat esille.

Hatut, takit ja Irman talvikengät on tehnyt Maria Narbon.

Etelä-Pohjanmaan maakuntamuseon Kivinavetan nukkekotinäyttelyssä jo yli 2200 kävijää!

Pikkuruisia astioita, taidokkaasti tehtyjä minikokoisia huonekaluja, koteja ja kirkko - kaikkia niitä on Suomalaisia nukkekoteja -näytelyssä Seinäjoella. Näyttely on houkutellut runsaasti yleisöä Etelä-Pohjanmaan maakuntamuseon Kivinavettaan. Näyttelyssä on käynyt parissa kuukaudessa jo noin 2 200 kävijää. Määrää pidetään varsin suurena museon talvikauden näyttelylle.

Ylen artikkeliin KLICK!

Etelä-Pohjanmaan maakuntamuseossa Seinäjoella on 4.11.2016-29.1.2017 nukkekotinäyttely

Etelä-Pohjanmaan maakuntamuseossa Seinäjoella on 4.11.2016-29.1.2017 nukkekotinäyttely, jossa on mukana myös minun toteuttamani rintamamiestalo. Urho-Kalevi, Irma ja Iiris ovat kotosalla ja keittävät kahvit jos satut piipahtamaan. Yllätysvieraat ovat tervetulleita!

Hyvä tarina herättää nukkekodin henkiin. Maijan haastattelu radiossa.

Nukkekoti ei ole vain kokoelma esineitä. Keuruulainen nukkekotiharrastaja Maija Salo kertoo, että ensin tarvitaan tarina, jonka ympärille nukkekoti rakennetaan. Salo paljastaa myös, kuinka nukkekotiharrastajat saavat kotinsa täyteen hämmästyttäviä yksityiskohtia pursuavia esineitä.

Maijan haastattelu radiossa!

Pikku posteljooni

Keräsin näyttelyn kasauspäivän aikana kuvia ihastuttavista postilaatikoista, joita oli astettu Rintamamiehentielle. Kyllä on hyvä Pikku posteljoonin jaella lehtiä ja kirjeitä kadun asukkaille, kun on postilaatikot niin somasti asetettuna kadun varrelle.

Rintamamiehentie 63

Siellä se nyt sitten on, Urkki taloineen ja naisväkineen. Maisemointi on mielestäni erittäin onnistunut. Helanderin Erjan tekemä muuntamo ja linjuripysäkki ovat minusta nurkkauksen kruunun jalokivet. Voisiko Urkki enää enempää myhäillä tyytyväisyyttä? No ei todellakaan.

 
Eihän se Urkki ehtinyt kaivertaa siihen pihakoivuunsa rakkaudenosoitusta Irmalle, kun ympärillä oli kaikkenlaista hyörinää ja tuttujen tapaamissta. Jospa se sitten ehtii kaivertamaan, kun on ne markkinat Vapriikissa?  Laitan lisää kuvia upeasta kadusta ja ihastuttavista yksityiskohdista, joita taitavat tekijät ovat pihoilleen ja taloihinsa loihtineet.

Ai kauheeta miten pölyinen sinun pöytäsi on!

Urho-Kalevi odottaa jo kovasti Nukkekotiyhdistyksen 25-vuotisnäyttelyä, joka pidetään Tampereella Verkarannan taitokeskuksessa osoitteessa Vuolteentori 2, 33100 Tampere. 

Urho-Kalevi on saanut taloonsa paitsi uudet verhot myös katon ja valaistuksen. Näyttelyä varten hän saa myös pihaan, jonne hän saa parkkiin autonsa ja moponsa. Pölyt on vielä pyyhkimättä, mutta nekin saadaan siivottua näyttelykuntoon ajoissa. Nähdään pian!

Tervetuloa kylään Urho-Kalevin ja Irman kotiin.

Talo 63 osallistuu Elämää pienoiskoossa -näyttelyyn. 

Elämää pienoiskoossa 21.2.-19.3.2016 Tampereen Verkarannassa. 

Tervetuloa kylään!

Kustavilainen kirjoituspöytä

Irmalla oli jo pidempään ollut tarvetta pienelle kirjoituspöydälle, joka sopisi yläkertaan makuuhuoneen nurkkaan. Tulipa puusepältä sitten tällainen kauniisti patinoitu pöytä tuoleineen. Malli on Malmströmin Marian, jota on pienennetty 1:18 kaavaan sopivaksi.

Urhon maailmassa.

Urkin työpöytää koristaa veteraaniviiri, joka on hänelle aikanaan myönnetty. Urkin pöydälle on ilmestynyt myös uusi öljylamppu. Urho-Kalevi on sen verran tarkka paloturvallisuudesta, että koki parhaaksi sähköistää lampun.

Urho kävi kaupasta hakemassa muutaman uuden silkkikravatin. Ei oikein osannut päättä, että minkä ottaa, joten otti samalla useamman. Ja siihenhän ne jäivät lojumaan pitkin penkkiä kuinkas muuten. Työpöydälle on näköjään jäänyt uusi kauluspaita ja huopalätsä, jonka on tehnyt taitava räätäli Maria Narbon. Työkalupakkikin on huiskin haiskin unohdettu penkille. Pitänee Irman tulla vähän järjestelemään tuon miehen huushollia, kun ei itse pidä huolta tavaroistaan.

Irman kukkateline

Irma nyppii ahkerasti St. Paulioista pois kuivuneet kukat ja saa palkkioksi upean kukinnan. Murattikin näyttää viihtyvän eteisen kukkatelineessä mainiosti. Pitäisiköhän rönsyliljasta jo ottaa uudet pistokkaat vesilasiin?
 

Kaitafilmille kuvattua

Arvo ja Urho-Kalevi ovat molemmat kiinnostuneita tekniikasta. Arvo innostui pyhien aikana taltiomaan talon touhuja Urkin vanhalla kaitafilmikameralla. Tässä näet Arvon ja Urkin jouluajan kuvauksia.

Ja tähän päättyy Talo63:n joulun vietto. Toivottavasti olet käynyt seuraamassa talon touhuja!

Tapanina

Iitukka oli aamupuurolla jo jotenkin kovin hiljainen. Ei kuulemma tohtisi lähteä vielä kotio, niin kivaa on ollut. Iitukan linjuriauto lähti varhain Tapanin aamuna.  Koko porukka oli hieman haikeana, kun pitkän yhdessäolon jälkeen tiet taas erkanevat. Hyvästit jätettiin Urhon ja Irman talon portilla, koska Iitukka pääsi suoraan pysäkiltä kyytiin. Arvo kävi nostamassa Iitukan kimpsut ja kampsut kyytiin, koska Urkki oli torkahtanut vintille. Mokomakin, tuhisi Iitukka. No, minäpä soittelen sille sitten kun pääsen kotio.

Soitellaan ja nähdään taas, kuiskaa Iitukka. Näin tehdään, vastaa Salme.

Olihan ihana tutustua Iitukka. Olen niin iloinen, että pääsit viettämään joulua kanssamme. Urkki nukahti vintille keinutuoliin. Sanon hänelle terveisiä, kunhan herää.

 

Salme ja Arvo lähtivät myöhemmin illalla kohti kotia. Lupasivat kutsua koko väen koolle, kun on aihetta juhlaan... isompaan tai pienempään, mutta sitä ei tämä tarina kerro.

 Tarina jatkuu huomenna...

Hei, hei Iitukka. Toivottavasti nähdään taas pian!

Joulupäivä

Mitäs se Arvo oikein katsoo? Jaa hevoskisojahan se..

Oi kuinka suloisen nallen sinä oletkaan saanut, Salme ihailee. Katsohan Arvo, eikö olekin suloinen? Mutta Arvo se ei ota kuullakseen. Taitaa tulla uutiset telekkarista.

Iitukka, Iiris ja Salme kipuavat yläkertaan. Iitukka kertoilee kotona odottavista eläimistään ja juu, siitä sudestakin, jonka meni ja kesytti. Salme huomaa Iiriksen vaatehuoneessa olevat hamoset. Oi, joi, kun on ihania.

Saakos sitä kurkistaa tuonne vaatehuoneen puolelle, kysyy Salme? Saa toki, vastaa Iiris.

Hmph juuh. Ihan komia on, sanoi Arvo kun kuusta ihaili.

Uutisten jälkeen telekkari pauhaa jälleen hevoskisoja. Nythän se on Urhokin liittynyt joukkoon. Taitavat herrat vähän huilia ennen kuin naisväki huutaa syömään.

Kyllä on Urkilla hienoja solmioita. Näitähän se Arvokin taisi saada lahjaksi, vai kuinka?

Iloinen puheensorina täyttää Irman ja Urhon keittiön. Koko porukka asettuu pöydän ääreen nauttimaan joulupäivän lounaasta. Pöytään on katettu kinkkua, peruna- ja porkkanalaatikkoa, rosollia ja monenlaista muuta herkkua.

 

Ja niin näyttävät Arvo ja Salmekin painavan päänsä toisiaan vasten, salaperäinen hymy huulillaan. Mitä lie toisilleen luvanneet?

 

Tarina jatkuu huomenna...

Jouluaattona

Jouluaatona Urho verhoutuu valkoiseen partaan ja vetää punaisen hiippalakin päähänsä. Ho, ho, ho, krhmm. Siis hyvää joulua tupaan. Onkos täällä kilttejä lapsia? Urho-Kalevi harjoittelee verannan edessä repliikkejään. Kyllä tämä olisi niin ollut sen Arvon heiniä, mutta ujolle miehelle oli kuitenkin liian kova pala purtavaksi, joten pukin pesti jäi Urkille. Mihin se Irmakin on nyt jäänyt? Sehän lupasi tulla vielä varmistamaan, että partani on suorassa ja tuoda mukanaan kaikki lahjasäkit. (Uudet lahjasäkit oli tilattu Laakson Marja-Leenalta, joka Irman luottokirjoja ja niin taitava käsistään.)
 

Sinullahan on partakin ihan vinksallaan, Irma sanoo ja oikaisee Urkin partaa. Tässä on näitä lahjasäkkejä...

Hyvänen aika tätä lahjojen määrää. Miten minä lainkaan jaksan kantaa nämä tuonne tupaan, tuskailee Urkki. Partakin kutittaa.. No, niin minä menen tästä sisälle tupaan. Tulet sitten hetken päästä sisälle, sanoo Irma ja lähtee sisälle.

Kukas se siellä ovella kolistelee, kysyy Irma? Iik, se on vihdoin joulupukki hihkaisee Iitukka ja ryntää ovea kohden.

Iitukka kiepsahtaa suoraan pukin kaulaan ja muiskauttaa pukin partaan pusun. 

Hupsista, en minä tahallani Iitukka sopertaa posket punaisena. Kompastuin kait mattoon tahi jottain, Iitukka sanoo.

Hyvää Joulua kaikille, onkos täällä ollut kilttejä lapsia? Pukki on tullut pitkän matkan ja haluaisi kuulla jonkin kauniin laulun. Mahtaisiko se Iiris osata laulaa pukille?

Salme ja Arvo kuuntelivat, kun Irma ja Iiris lauloivat pukille Joulupuu on rakennettu -laula. Hyvä, hyvä, innostuu Arvokin kehumaan.

Iitukkaa vähän nolottaa, kun sillä lailla kiepsahti pukin syliin. Iitukka oli niin kovasti odottanut pukkia, ettei enää millään pystynyt hillitsemään jännitystä. Siellä se nyt sitten koittaa piilotella, Irman selän takana.

Haluaisikos se pukki kenties istua ja jakaa juhlaväelle lahjoja, kyselee Irma?

Annas, kun minä autan sinua sen säkin kanssa. Pukki istuu tuohon nojatuolille noin, sanoo Iitukka.

Jaa juu tottahan toki istutaan, sanoo pukki. Voisikohan joku auttaa jakamaan paketteja, kun pukki unohti silmälasit Korvatunturille? Minä, minä, minä, huudahtaa Iitukka.

Ja Salmelle paketti, sanoo pukki. Iiris onkin jo saanut omansa.

Koiruus on ihan selvästi arvannut ketä valkoisen parran taakse on piiloutuneena, mutta ei paljasta salaisuutta ja pysyy leikissä mukana.

Iiris sai pukilta ihanan nallukan, Urkkia hellittiin oikein kahdella kaulaliinalla ja Irmalle pukki toi upean kasvin, kaulaliinan, pitsipöytäliinan ja uuden kakkuvuoan. Kyllä kelpaa jouluna, kun näin hemmotellaan. Kiitos pukille!

Iitukka ryntäsi keittiöstä eteisen ohi niin että punaiset tossut vaan suhisi. Mihis se nyt?

  Jätetään talon väki vieraineen viettämään rauhaisaa joulua. 

Hyvää joulua kaikille!
 Tarina jatkuu huomenna...